JUHLAESITELMÄ SOINISTEN SUKUSEURAN kokouksessa Leppävirralla 29.7.2017

Reijo Soininen

ANTTI JUHANI SOININEN

Suomen sodan jälkeen vuonna 1809 myös Ruotsin kruunun omistukset Suomessa loppuivat. Ruotsin kruunulla oli ollut manttaalin kokoinen (1320 ha) sotilasvirkatalo Eitikan saaressa Kuopion kaupungin Ritoniemen kylässä. Talo oli tärkeä silloisen sodankäynnin kannalta, sillä sen alueella olisi voitu katkaista vihollisen kulkureitti Heinäveden vesireitiltä Kallavedelle. Monen Soinisen sukujuuret juontavatkin Puutosmäkeen tai sen lähialueelle. Puutosmäestä siirtyi Suomen sodan jälkeen Soinisia monille Eitikan saaren asuinpaikoille, joita olivat mm. Eitikansaari, Tulisaari, Särkiniemi, Haukijoki, Litmalahti ja Saitanpää. Ne olivat yhtenäistä tilaa aina vuoteen 1860 saakka. Sukukirjan mukaan 3.3.1801 syntyi Puutosmäen Heinäselässä Antti Soininen, joka asui myöhemmin Ollilan tilalla ja muutti sieltä Eitikansaareen. Hän oli sukukirjamme mukaan setäni Antti Juhanin ukin ukki. Antti on ollut hyvin suosittu etunimi menneinä aikoina sukumme keskuudessa, mistä kertoo se, että viidessä alenevassa polvessa esiintyy Antti kolme kertaa ja yhden kerran Klemetti ja Aaro.

Antti Juhanin nuoruus

Antti Juhanin vanhemmat olivat Aaro ja Viliina (os. Tuppurainen) Soininen. Hän syntyi perheen esikoisena Saitanpään tilalla 28.6.1917, eli sata vuotta ja 32 pv sitten. Hän eli lapsuutensa ja nuoruutensa maalaistalossa, jossa perheen omaa työvoimaa tarvittiin. Opiskelumahdollisuudet eivät olleet silloin tämän päivän tasalla.

Antti Juhanin sotavuodet

Tiedot perustuvat Kansallisarkistosta saamaani kantakortin jäljennökseen. Hän oli kutsunnoissa Vehmersalmella 29.91937 ja aloitti asepalveluksensa alokkaana Kuopiossa 5.5.1939, meni aliupseerikouluun 4.91939 ja sai ryhmänjohtajan valmiudet 16.11.1939. Niille taidoille oli heti käyttöä, sillä talvisota alkoi kaksi viikkoa myöhemmin.

Talvisodan taisteluihin hän osallistui varusmiespalvelun aikana sissipataljoonassa kivääriryhmän johtajana Tolvajärvellä, jossa käytiin Aittojoen torjunta-ja vastahyökkäystaistelut. Talvisodan päättymisen jälkeen hänen varusmiespalvelunsa jatkui vielä siten, että hänet korotettiin alikersantiksi 11.5.1940. Antti toimi asealiupseerina 12.8 – 4.11.1940. Varusmiespalvelun ja talvisodan yhteiseksi ajaksi kertyi 18 kuukautta.

Antin jatkosota alkoi 18.6.1941. Hän oli tuolloin reserviläisenä JR 30:ssä. Kantakortin tietojen mukaan tehtävät olivat kovasti talvisodasta muuttuneet, sillä jatkosodan aikana hän toimi pst-tykin johtajana 18.6.1941 – 20.5.1944 eli noin 3 vuotta, sekä varusmies-ja eläinlääkintäaliupseerina 20.5. – 17.11.1944, jolloin hänet kotiutettiin. Kersantiksi hänet

JUHLAESITELMÄ SOINISTEN SUKUSEURAN kokouksessa Leppävirralla 29.7.2017

ylennettiin 11.2.1942. JR 30:n taistelupaikkoja on Antti Juhanin kantakortissa pitkä lista, huomio kiintyi mainintaan Muurmannin radasta, jossa ei JR 30 käynyt, mutta hän oli siellä arvattavasti jossakin erikoistehtävässä. Hän oli mukana myös Tali-Ihantalan taistelusta, johon jatkosota käytännössä päättyi. Suomi säilytti itsenäisyytensä. Jatkosodan palveluaikaa kertyi kokonaisuudessaan 3 vuotta ja 5 kuukautta. Isänmaan asialla hän oli – varusmiespalvelu, talvi- ja jatkosota yhteen laskettuna – kaikkiaan kuukautta vaille 5 vuotta, jonka pituinen aika ja olosuhteet muokkavat varmasti jokaisen miehen luonnetta. Antti Juhani oli sodassa onnekas, sillä hän selviytyi haavoittumattomana, mutta menetti 5 vuotta parhaasta nuoruusajastaan kuten muutkin sodassa olleet aikalaisensa. Sodan jälkeen hän osallistui vielä niinkin myöhään kuin vuosina1969 ja 1970 sisäministeriön järjestämille evakoinnin johtaja- ja väestönsuojelukursseille ilmeisesti Vehmersalmen kunnan edustajana.

Sodan jälkeistä siviilielämää

Sodan jälkeen Antti Juhani rakensi asuin-ja talousrakennukset kotilasta erotetulle Suonpään tilalle, jonka hän luovutti siskolleen Maija-Liisalle kotitilalla tehtyjen omistusjärjestelyjen yhteydessä 50-luvun vaihteessa, jolloin hän siirtyi vaimonsa Tyyne Kaisan kanssa Kuopioon. Todellisia syitä muuttoon ei muistissani ole, lienekö se ettei heille syntynyt jälkikasvua vai se, että heillä oli halu kokeilla maatalouden lisäksi jotakin muuta – tai ehkä molemmat.

Saastamoinen oli sodan jälkeen Kuopion merkittävimpiä teollisuusyrityksiä. Yhtiöllä oli saha, vaneritehdas, rullatehdas ja jatkojalostusta tekevä puusepäntehdas. Antti Juhani meni töihin puusepäntehtaalle tekemään kattoristikoita, ovia ja ikkunoita. Tyyne perusti pienen kutomon, jossa hän muutamien työntekijöiden avustamana kutoi mattoja ja ryijyjä Kuopion rouville. Antti Juhani aloitti työt työntekijänä edeten työnjohtajaksi ja lopulta varastonhoitajaksi vastuualueenaan tavaratoimitukset asiakkaille ja paikallismyynti. Liike-elämän oravanpyörästä Antti Juhani luopui 1965 ja Tyyne lopetti kutomotoiminnan heti tämän jälkeen.

Sota-ajan jälkeen maat ja metsät vaihtoivat tiuhaan omistajaa Suomessa. Antti Juhanilla oli silmää tehdä edullisia metsätilakauppoja. Antti hankki 50- ja 60-luvulla merkittävän metsäomaisuuden, jonka hoito oli rauhallisempaa kuin työ teollisuuden palveluksessa. Tilat olivat hyvässä metsänhoidollisessa kunnossa vuonna 1970, jolloin tein kolmelle tilalle neljästä metsänhoitosuunnitelman. Antti ja Tyyne olivat rakentaneet omakotitalon Vehmersalmelle 50-luvulla, sinne he siirtyivät vakituisesti asumaan 1965. Antti Juhanin taidot saivat Vehmersalmella käyttöä, sillä hän toimi Vehmersalmen kunnan ja Osuuspankin hallituksissa. Heillä kävi runsaasti ystäviä ja sukulaisia vieraana., He olivat aina vieraanvaraisia ja toivoivat jälleennäkemistä vakiokysymyksellä: ”milloin tulette uudelleen?”. Antti Juhanin harrastuksiin kuului mm. lukeminen, kalastus, kotiseututyö jne. Hän oli myös eräänlainen ”kävelevä sukukirja” tuntien tarkasti niin oman suvun kuin muidenkin läheisten sukujen menneisyyden.

Antti Juhanin sydän- ja verenkiertoongelmat alkoivat 60-luvulla, liekö se ollut pääasiallisena syynä jättää työtehtävät Saastamoisella, sitä en tiedä. Hän oli

kuntoutusmatkalla Puumalan Anttolan hovissa, missä hän menehtyi sydänkohtaukseen uima-altaassa 4.12.1985. Tyyne Kaisa jatkoi leskenä säästeliästä elämäänsä Vehmersalmen omakotitalossa, mottonaan ”ei saa syödä päivässä enempää kuin tienaa”. Tapasin hänet parisen kertaa vuodessa. Keskustelumme kääntyi yleensä aina metsäasioihin. Yritin rohkaista häntä tekemään hakkuita, mikä olisi ollut samalla myös metsänhoitoa. Ajankohta ei hakkuille ollut hänen mielestään sopiva,” koska hänelle jää tuloksesta vain 60%, veroihin menee 30% ja hoitotöihin loput 10 %”. Tyyne Kaisa oli perusteluissaan oikeassa ja edellä mainitut suhdeluvut pitävät paikkansa vielä tänäänkin. Todellisuudessa hänellä ei ollutkaan tarvetta myydä puita. Metsäpalstoilla puuvarannot kasvoivat ilman hakkuita ja myös hoitotoimenpiteitä kaikessa rauhassa noin 30 vuotta. Tyyne Kaisa kuoli 15.8.2006.

Antti ja Tyyne Soinisen säätiö

Antti Juhanille ja Tyyne Kaisalle ei syntynyt perillisiä. He luovuttivat omaisuutensa heidän nimeään kantavalle säätiölle, jonka tulee tukea Kuopion yliopiston sydän- ja verenkiertosairauksien tutkimusta. Oma arvioni on, että he tekivät päätöksen omien arvovalintojensa pohjalta. Nykyisen lainsäädännön mukaan ovat säätiöt lähes ”ikuisia”, eli ainakin niin kauan kuin nykyinen laki on voimassa. Pääomaa ei saa hävittää, sen tuotto tulee jakaa perustajan tahdon mukaisesti. Sydän- ja verenkiertosairaudet olivat paljon esillä 30-40 vuotta sitten, mm. Pekka Puskan Pohjois-Karjala-projektissa. Olihan Antti Juhanilla omakohtaisia kokemuksia tästä asiasta. Siinä oli erinomaiset perusteet jalolle päätökselle, jolla he pyrkivät edistämään suomalaista kansanterveyttä.

Säätiö sai pesämunakseen tukun rahaa, omakotitalon, asunto-osakkeen ja noin 100 ha runsaspuustoista metsää. Säätiön toimintaa johtaa sen hallitus, joka puheenjohtajana on yliopiston rehtori. Metsätilojen johdosta hallituksessa on mukana myös metsäalan asiantuntijajäsen. Säätiö harjoittaa metsätaloutta omistamillaan metsätiloilla metsätaloussuunnitelmien mukaisesti. Se on taloudellisessa mielessä helppoa sikäli, että on paljon hakattavaa. Toisaalta haasteellista, koska lähes kaikki kuviot ovat vähintään 30 lepovuoden jälkeen kiireisiä kohteita, joissa toukkatuhot ja lahoaminen ovat jo ottaneet osansa ja ottavat lisää metsän tuotosta. Metsätaloudesta tuleva puhdas tuotto jaetaan stipendeinä väitöskirjatöiden viimeistelyyn, siten varmistetaan tutkimustulosten tehokas hyödyntäminen. Stipendejä on jaettu tähän mennessä vuosittain noin 15.000 €.

Kuopion yliopiston tutkimustyötä tukee kaksi säätiötä, joista toinen on Helena Vuorenmiehen säätiö.

Muistan Antti Juhanin noin 4 vuoden iästäni lähtien, omana kokemukseni perusteella hän oli käytännön kouluttama mies, jolla oli paljon talonpoikaisjärkeä. Asenne ja arvot olivat kohdallaan ilman knallia tai silinterihattua. Tämä on minun näkemykseni hänestä.

Itsenäinen Suomi täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Setäni Antti Juhani ja hänen

vaimonsa Tyyne Kaisan elämä kokonaisuudessaan ja säätiön perustaminen on arvokas Suomi-teko.