Mikael Soininen palasi Heinolaan

Opetushallitus yllätti sukuseuran lahjoittamalla sille kaksi Mikael Soinisen suurikokoista ja virallista muotokuvaa; Eero Järnefeltin maalaaman muotokuvan, joka aikoinaan komisti Heinolan seminaarin juhlasalia ja Antti Favénin maalaaman muotokuvan, joka kaunisti Helsingin yliopiston tiloja, viimeksi kasvatustieteellisen tiedekunnan kokoushuonetta. Saamamme Favénin taulu on kopio. Kumpikin taitelija kuului aikoinaan maamme eturivin muotokuvamaalareihin, jotka ikuistivat kankaalle maamme eliittiä. Heidän tuotantonsa on uskomattoman laajaa, joten suosittelen tutustumaan heihin vaikkapa Wikipediasta. Antti Favénin elämä oli aika erikoista, kannattaa lukaista!

Itse olin aika tavalla lahjoituksesta ihmeissäni ja jopa närkästynyt, lähinnä sen vuoksi, etteikö muka ole tiloja merkkimiehen muotokuvalle! Ilkeämielisesti ajattelin, että Mikaelin lempeä katse kiusallisesti muistuttaa koululaitoksen ja opetuksen tärkeydestä ja siten häiritsee säästö- ja lakkautussuunnitelmien kanssa tuskailevien virkamiesten sielunrauhaa. Onko Mikaelin ansioluettelo päässyt unohtumaan?

Tämä hämmentävän lahjoituksen esittelimme sukukokouksessa Kalamajalla  2022.  Tapahtuma kannusti minua nyt toden teolla tarkasti perehtymään Mikaelin elämään ja saavutuksiin ja pitämään aiheesta esitelmän sukukokouksessa. Olin jo aiemmin kirjoittanut Mikaelista pienen jutun sukulehteemme, mutta nyt paneuduin tosissani  Mikaelin vävyn Aarni Voipion laajaan ja seikkaperäiseen appiukostaan kirjoittamaan elämäkertaan, jota aiemmin olin vain pikaisesti lehteillyt. Taulut nouti Opetushallituksesta parempaan talteen puheenjohtajamme Tuula Kinnunen. Lahjoituskirje on seuramme kotisivulla.  

Johtokunnassa totesimme, että taulut ovat aivan liian suurikokoisia yksityiskotiin, koska ne oli tietysti tarkoitettu julkiseen tilaan. Ehdotin, että Järnefeltin taulu lahjoitettaisiin Heinolaan, jonka seminaarin juhlasalissa tai tiloissa taulu aikoinaan komeili. Nyt Heinolan seminaarin upea, valitettavasti rapistumaan päästetty  päärakennus odottaa entisöintiä, ehkä muotokuva joskus palautetaan alkuperäiselle paikalleen.

Miksi Mikael palasi nimenomaan Heinolaan?

Heinolan naisopettajaseminaari perustettiin vuonna 1899 Soinisen aloitteesta ja hän toimi  sen ensimmäisenä johtajana vuoteen 1907. Soininen halusi nimenomaan johdettavakseen sellaisen oppilaitoksen, jossa ei vielä ollut perinteen painolastia.  Soininen painotti omaksumansa filosofian mukaan opetuksen havainnollisuutta ja käytännöllisyyttä, loi keskustelevan ilmapiirin opettajakunnan keskuuteen ja kannusti oppilaita yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.

Varsinaista typeryyttä on ollut lopettaa Heinolan seminaari, koska nyttemmin itäinen Suomi kärsii opettajapulasta. Itä-Suomen opettajankoulutuslaitosten lakkauttamisinnosta ovat kärsineet myös Kajaani ja Savonlinna. Opettajapulan lisäksi näiden kaupunkien kulttuurielämää vaivaa nyt vakava toimijoitten pula. Seminaarien henkilökunta nimittäin on ollut näiden paikkakuntien sivistyselämän keskeisin toimija. Tähän toimeliaisuuteen seminaarien opetuksessa systemaattisesti kannustettiin Mikaelin esimerkin mukaan kaikissa seminaareissa, erityisesti Heinolassa. Tämä näkyy ja tuntuu vieläkin Heinolassa esimerkillisen aktiivisesti toimivan Heinola-Seuran toimintana.  Seuran kotisivuista kannattaa käydä ottamassa mallia.

Sukuseuramme tehtävissä olleena seurasin ideoita saadakseni aktiivisesti myös muiden sukuseurojen kotisivuja, jolloin sattumoisin osuin Heinolan kotiseutuyhdistyksen varsin päteville sivuille ja sieltä sen puheenjohtajan Kalevi Peltolan merkittävään Heinolan kaupungille osoitettuun aloitteeseen Mikael Soinisen taulun saamiseksi takaisin Heinolaan. Otin yhteyttä seuran nykyiseen puheenjohtajaan, hän on Matti Kirves.  Sovittiin, että seuramme luovuttaa Järnefeltin maalaaman taulun Heinola-Seuralle tammikuun lopulla pidettävässä seuran perinteisessä Allinpäivän tilaisuudessa.

Niinpä ajelin Kajaanista varsin lumisateisena päivänä 30.1.2023, vieläpä hieman ”mutkan” eli Vehmersalmen kautta Kuopion Räsälään. Ajatuksissani noudatin TomTomin ohjeita, joten jouduin ajamaan kieli keskellä suuta kovan lumipyryn jäljiltä vielä auraamattomia pikkuteitä Jukka-Pekan kalakartanolle. Siellä odotti J-P:n emännän Irmelin  erinomainen kuhakeitto väsynyttä matkaajaa. Virkistyin.

 Kalakeitaalta varhain seuraavana aamuna suuntasimme Jukka-Pekan ja Erkin kanssa harmaassa suojasäässä autoitse Heinolaan.

Maalauksen tunnelmallinen luovutusjuhla Heinolan  vanhassa pappilassa

Kotiseutujuhla pidettiin Heinolan vanhassa ja kodikkaassa pappilassa, joka sijaitsee kirkon vieressä pääkadun varrella. Sitä pitkin olen elämäni aikana moninaisia kertoja ajellut ja varsin usein ruuhkaa manaten matkoillani huvilalle Sotkamoon. Allinpäivä on seminaarissa opettajana ja Heinolan kylpylän johtajana toimineen kotiseututyötä ansiokkaasti tehneen Alli Elisabeth Heinämaan (alkuaan Hermansson 1.4.1891-2.3.1976) kunniaksi vietettävä vuosittainen  kotiseutujuhla, joka pidetään hänen nimipäivänään tammikuun 31. päivä. Heinämaa on vauras varsinaissuomalainen rusthollarisuku, jossa aina on ollut yhteiskunnallisesti aktiivisia jäseniä. Allin sisar on lastenkirjoistaan (Risto Roopenpojan ihmeellinen elämä) tunnettu opettaja Siviä Heinämaa (15.10.1877-14.1.1949). Hänen veljenpoikansa tyttäriä ovat kirjailija Anna Heinämaa (elokuvien Miekkailija ja Tuntematon mestari käsikirjoittaja) ja filosofian professori Sara Heinämaa. Heinola-Seuran kotisivulla on lehtori Pekka Rautamaan erinomainen artikkeli ”Alli Heinämaa – toimelias Heinolan nainen”. Alli eläkepäivillään keskittyi museoesineiden keräilyyn ja museohankkeeseen. Museo avattiinkin vuonna 1964 Vanhaan Pappilaan. Museotoiminta onkin Heinolassa niin hyvällä tolalla, että sen näyttelyissä kannattaa perusteellisesti vierailla.

Paikalla pappilassa Allinpäivän juhlassa oli hämäläistyylinen ylenpalttisen vieraanvarainen kahvitarjoilu. Heinolan kulttuuriväkeä riitti jokaiselle tuolille ja jopa muutamalle seisomapaikalle eli osallistuminen oli ihastuttavan runsasta. Taulun palauttamista esittänyt opetusneuvos Kalevi Peltola ei valitettavasti nähnyt aloitteensa toteutumista, mutta paikalla oli hänen tyttärensä Piia-Pauliina Peltola. Kalevi oli kuollut syksyllä 2022.  Paikallisesta sanomalehdestä (Itä-Häme) tilaisuuteen osallistui toimittaja Sari Asikainen, joka laati taulun luovutuksesta lehteensä (2.2.2023, sivu 4) näyttävän kokosivun jutun. Toimittajaa varten olin laatinut luennostani tiivistelmäkansion. Tilaisuus oli myös ensimmäinen koronatauon jälkeen.

Tilaisuudessa luovutettiin Suomen Kotiseutuliiton kultainen ansiomerkki opetusneuvos Harri Antinrannalle, joka kaiken lisäksi on ansiokas filatelisti esimerkiksi Kalevala-aiheisella kokoelmallaan. Myös kerrottiin Käsisalmi-seuran toiminnasta ja uusista linjauksista. Taidemuseon viehättävä johtaja Riitta Koskinen toi kaupungin terveiset ja kertoi näyttelysuunnitelmista. Omassa esityksessäni keskityin Mikaelin Heinola-aikaan ja seminaarin erityispiirteisiin, Mikaelin hellimän kotiseuturakkauden korostamiseen ja opettajan keskeiseen asemaan paikkakuntansa sivistyselämässä. Opiskelijat kokoontuivat säännöllisesti Mikaelin ja hänen puolisonsa luona henkeviin keskusteluihin kauniisti katettujen pöytien ääreen. Hienovaraista ohjaamista rakentavien sosiaalisten suhteiden hoitamiseen!

Mikaelin kiinnitymistä Heinolaan häiritsi monet komiteoiden puheenjohtajuudet ja jatkuva matkustaminen Helsinkiin. Edistyspuolueen johtavaan hahmoon suhtauduttiin Heinolassa melko nuivasti, Mikaelia pidettiin liian radikaalina ja tasavaltalaisena hänen suhteensa kuningasvaltaa kannattaviin konservatiiveihin oli kireä. Mikaelia ei valittu paikallisiin luottamustehtäviin, ehkä onneksi, koska Mikaelilla oli moninaisissa töissään ihan riittävästi tekemistä. Jukka-Pekan havaintojen mukaan yleisö seurasi esitystäni tarkkaavaisena ja innostuneena.

Innokas kävelijä ja soutelija Mikael ajan hengen mukaisesti rakensi komean huvilan, Hopeavaaran, luonnonkauniille rantatontille palan matkaa Heinolasta luoteeseen. Kiviselle rakennuspaikalle tietenkin saatiin sukulaisten avulla ja neuvoilla puutarha – sehän kuului Mikaelin ideologiaan. Esitelmäni jälkeen sain kopion tutkielmasta, joka käsittelee alueen huvilakulttuuria ja eliitin ja rahvaan suhteita. Huvila on joissakin teoksissa hyvänä esimerkkinä. Loppusanat lausui tämän todella tyylikkään tilaisuuden jälkeen pastori Timo Lavoila.

Juttua olisi piisannut vaikka koko loppupäiväksi. Veimme miehissä suuren taulun taidemuseon suojiin, siellä sille löytyi näyttävä paikka. Paluumatkalle oli ajoissa lähdettävä, mutta onneksi autossa oli runsaat ja maukkaat, Irmelin tekemät eväsleivät ja termoskahvit. Olimme perin tyytyväisiä.

Lähteitä;

Wikipedia, Heinola-Seuran kotisivut, Geni

Sanomalehti Itä-Häme 2.2.2023  sivu 4: Soinisen muotokuva palasi Heinolaan vuosien jälkeen,

Soinisten sukuseuran sivut

Pekka Rautamaa:  Alli Heinämaa – toimelias Heinolan nainen

Pekka Rautamaa:  Antero Valtasaari Heinolan seminaarin rehtorina (Heinola-Seuran kotisivut) 

Aarni Voipio: Mikael Soinisen elämä (kirja)

Valvojan vuosikerrat (1880 lähtien, digitoidut aikakauslehdet)

Tiina Kajakoski, Vääksyn huvilahistoriaa: huvilaelämää ja huvila-asukkaita 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa Vääksyssä ja lähiseuduilla. Gradun tiivistelmä netissä, Helsingin yliopiston valtiotieteellinen tiedekunta).

Simo S. Soininen:  Mikael Soininen ja oppivelvollisuus (esitelmä sukukokouksessa, powerpoint)