Pirjo S. Mankki
Soininen-nimen synty ajoittuu 1400-luvulle. Etelä-Karjalan vanhimmissa verokirjoissa 1540-luvulta on Soinisia siksi vähän ja siksi suppealla alalla, että nimi on tällöin ollut melko uusi, tuskin enempää kuin sata vuotta vanha. Voidaan kuitenkin pitää varmana, että nimi Soininen on ollut suvulla viimeistään 1400-luvun lopulla, siis jo ainakin runsaat viisisataa vuotta. (dosentti Arvo M. Soininen)
Ensimmäinen maininta Soinisista tunnetaan Suur-Jääsken pitäjän alueelta vuodelta 1539. Tällöin Clemens Sojninen -niminen lautamies esiintyy tuomiokirjeessä, joka koskettaa maariidan takia suoritettua kahden talon välistä rajankäyntiä. Maariidoissa käytettiin paikkakuntalaisia alueen hyvin tuntevia lautamiehiä ja kirjeessä esiintyvä paikannimistö näyttää viittaavan Saimaan rannalle, Ruokolahden-Imatran seudulle. (dosentti Arvo M. Soininen)
Soinit olivat eräänlaisia nykyajan komppaniapäälliköitä. Heille kannettiin Jääsken pitäjässä erillistä soininveroa (swenneskatt). Ruokolahden Äitsaaressa oli 1500-luvun puolessa välissä ja on edelleen Soinila-niminen kylä. Joku soini lienee sotapalvelukseen kyvyttömäksi tultuaan asettunut sinne talolliseksi. Hän on ilmeisesti saanut nimensä jatkeeksi määreen soini, jolloin hänen pojistaan on tullut itäsuomalaiseen tapaan Soinisia. Tämä on varsin todennäköinen nimen syntytapa. (Arvo M. Soininen)
Dosentti Arvo M. Soinisen tutkimusten mukaan Soisalon saareen Kurjalanrannan Kuivaniemeen vuonna 1546 tilaosakkaaksi asettunut Klemetti Soininen oli lähtöisin mitä ilmeisimmin silloisen Suur-Jääsken Ruokolahdelta Äitsaaresta. Ruokolahtelaiset nuottakunnat kävivät pohjoisen vesillä kalassa ja Arvo M. Soinisen oletusten mukaan Klemetti Soininen tuli Kuivaniemen taloon Olli Kaasisen vävyksi. Tätä olettamusta tukee se, ettei nimeä Klemetti ollut aikaisemmin Pohjois-Savossa käytössä, toisin kuin Etelä-Karjalassa. Kurjalanrannan Kuivaniemen talo sijaitsi Soisalon saaren kaakkoisosassa.
Merkillepantavaa on, että Klemetti saapui Leppävirralle vasta suuren muuttoaallon jälkeen. Hän lienee syntynyt 1520-luvulla ja hän oli tuolloin naimaiässä. Klemetin jääminen Leppävirralle näyttää siten olleen mitä ilmeisimmin naimakaupan seurausta.
Klemetin soutureitistä Äitsaaresta Soisaloon Suvasveden rannalle ei ole tarkkaa tietoa. Matkaa on tehty alkuun Savonlinnan kautta Haapavedelle. Siitä eteenpäin on käytettävissä kaksi eräreittiä: ns. Heinäveden reitti sekä Varkauden koskien kautta kulkeva reitti.
Dosentti Arvo M. Soininen kirjoittaa Pohjois-Savon asuttamista käsittelevässä väitöskirjassaan seuraavaa (Arvo M. Soininen: Pohjois-Savon asuttaminen keski- ja uuden ajan vaihteessa, 1961):
”Suvasveden seudun erämiehetkin näyttivät kulkeneen Leppävirran reitin alaosan kautta. Varkauden kosket noustuaan he kuitenkin jo Unnukalta kääntyivät itään yli Soisalon saaren kapeimman kohdan. Matka kulki aluksi Unnukantaivalta Kiesimänjärvelle.
Taivalta tältä osalta ei kuitenkaan tarvinnut tehdä yksinomaan maitse vaan myös pitkin Kiesimäjärvestä Unnukkaan laskevaa pikkujokea myöten. Kiesimäjärven Matkusselän itärannalta on taivallettu Vetotaivalta myöten Saijanlahden pohjukkaan. Jos paria Kiesimäjärven itäpuolella olevaa pikkulampea on voitu käyttää hyväksi matkaa tehdessä, on varsinainen maataival jäänyt vain puolen kilometrin mittaiseksi.
Saijanlahdelta on matka jatkunut kapeaa ja mutkittelevaa, mutta helppokulkuista vesireittiä Paljakan ja Vaahtovan kautta Suvasvedelle.”
Arvo M. Soininen korostaa, että Heinäveden reitti, jossa valtakuntien välinen raja kulki, oli vaarallinen kulkea vainolaisten vuoksi. Näin ollen pohjoisille alueille saapuvat kulkijat käyttivät lähes yksinomaan Varkauden koskien kautta kulkevaa eräreittiä.
Voisi olettaa, että Klemetti Soininen nuottaporukkansa kanssa käytti myös tätä Varkauden koskien reittiä. Soinien jälkeläisenä hän oli hyvin tietoinen vihollisen hyökkäyksistä varomattomien matkalaisten kimppuun.
Klemetti Soininen mainitaan vuoden 1546 maakirjassa Leppävirralla Kurjalanrannan Kuivaniemen talossa yhdessä Olli Kaasisen kanssa ja tämän jälkeen yksinään. Tämä tukee sitä olettamusta, että hän tuli tilalle kotivävyksi. Klemetti Soinisen nimi esiintyy maakirjoissa vuoteen 1600 saakka, mutta hän on saattanut kuolla jo aiemmin. Monesti kirjurit kopioivat tiedot edellisestä maakirjasta, jolloin nimi saattoi jäädä kirjoihin pitkäksikin aikaa henkilön kuolemasta huolimatta.
Maa- ja tilikirjoista poimittua
Äitsaaren Soinilan tilan omistussuhteet vuonna 1557 (Jääsken voutikunnan maakirja ja tilikirja).
Nimimerkkiä käyttävä Soininen ei ole tiedossa, mutta hän lienee joku Olli Soinisen pojista. Kolmas tilanomistaja on myös Olli Soinisen poika Bength (Pentti).
Soinilan tilaa on tarkasteltu laajemmin vuoden 2018 artikkelissa Pirjo S. Mankki:
Ruokolahden Äitsaaren Soinilan kylän vaiheita Kustaa Vaasan ajalta Pikkuvihaan asti. Artikkeli löytyy Soinisten sukuseuran kotisivuilta.
Vanhin löytynyt Soinisten tunnistettava puumerkki, joka on Heikki Soinisen puumerkki Leppävirralta vuosien 1617–1618 maakirjasta ja tilikirjasta. Heikki mainitaan lautamiehenä vuonna 1600. Hän lienee syntynyt vuoden 1575 paikkeilla.
Heikki mainitaan maakirjoissa vuosina 1605–1623 vuoroin Puutosmäessä, vuoroin Saamaisissa, vuoden 1625 myllytulliluettelossa Saijanlahdella sekä vuoden 1626 maakirjassa Kurjalanrannalla yhdessä Klemetti Soinisen kanssa, joka lienee ollut Heikin veli.
On mahdollista, että Heikki oli 1500-luvun puolesta välistä alkaen Leppävirran Kurjalanrannan Kuivaniemen tilaa isännöineen Klemetti Soinisen pojanpoika. On myös mahdollista, että 1600-luvun alussa Puutosmäkeen (Juonionlahdelle) siirtynyt Tahvo Olavinpoika Soininen oli Heikin veli.