– Arppe- ja Lönnrot-sukujen vävypoika

Kirjoittaja Simo S. Soininen, pojanpoika

Tämän Heinäveden sukukokouksessa pitämäni esitelmän nasevan alaotsikon keksi sukuseuramme puheenjohtaja Veli Nykänen, jonka tutkimuksissa yhtenä sivupolkuna voi havaita vävyjen olennaisen merkityksen myös Soinisten vaiheissa. Vävy oli useinkin verrattavissa omaan poikaan aikana, jolloin keskeinen elinehto pahassa maailmassa oli sukujen ja ihmisten välinen luottamus.

Olli Henrik on sukumme Juonionlahden ja Puutosmäen Soinisten haaraa, hän syntyi vuonna 1878 Nilsiän Akonvedellä Ananias (1836-1910) Soinisen nuorimpana poikana (sukukirjan taulu 290) talossa, joka vieläkin on olemassa ja sukumme jäsenen omistuksessa. Tältä luonnonkauniilta paikalta Olli Henrik kuitenkin lähti kirkkoherran kehotuksesta opintielle; tuohon aikaan papit ja opettajat aktiivisesti huolehtivat siitä, että lahjakkain oppilasaines hakeutui jatko-opintojen pariin. Maaseudun asenneilmasto oli edelleen hyvin maahenkinen: herroja epäiltiin. Vanhempi polvi katsoi liiallisen opiskelun pilaavan nuorison ja tekevän heistä herraskaisia. Olli Henrik oli kuitenkin päätöksensä tehnyt ja lähti Sortavalan seminaariin, joka 1800-luvun lopulla oli keskisen Itä-Suomen hengenviljelyn vireä keskus. Sen seminaari on maamme toiseksi vanhin, Jyväskylän jälkeen. Olli Henrik valmistui kesäkuussa 1900 eli 22-vuotiaana. Olen nähnyt äitini Violan sisarenpojan Kimmo Leppäsen arkistossa hänen isoisänsä Johannes Leppäluoman komean Sortavalan seminaarin päästötodistuksen, Olli Henrik oli saanut samanlaisen komean dokumentin samana keväänä.

Olli Henrik oli tehnyt yhteiskunnan kehityksestä oikeat päätelmät, sillä nälkävuosien säikäyttämänä maamme eliitti oli ryhtynyt tarmokkaisiin sivistys-, talous- ja liikennepoliittisiin toimiin; muun muassa yliopiston kehittämiseen, kansa- ja oppikoululaitoksen sekä ammatillisen koulutuksen laajentamiseen, joten tarmokkaille sieluille oli näin avattu laaja tehtäväkenttä. Olli Henrik oli mitä tyypillisin aikansa tapaus; talonpojan nuorimmainen Eero, joka lähti opintielle. Sillä tiellä odotti myös toinen palkinto; sivistyneistö- tai säätyläisperheen hyvin kasvatettu tytär rakkaaksi vaimoksi. Koulutettu väestö eli sivistyneistö oli tietenkin Suomen oloissa tuohon aikaan yleensä lähtöisin lahjakkaista talonpoikaissuvuista, mutta kouluttautunut vain muutamaa sukupolvea aikaisemmin kuin uusi nouseva opettaja- ja virkamieskunta, joten luokkaero ei ollut suuren suuri. Vanha eliitti oli aikoinaan ottanut ajan hengen mukaan latinalaisperäisen tai ruotsinkielisen sukunimen, joka oli muodostettu joko paikkakunnan tai perintötilan nimestä. Oikolukijan painajainen, jota hän yrittää tavata äimän käkenä, on esim. sellainen sukunimi kuten Aejmalaeus, nimi on peräisin Kokemäen Äimälästä ja sukunimestä Äimä.

Karin Arppe, Olli Henrikin ensimmäinen vaimo

Olli Henrik oli valmistumisensa jälkeen opettajana Kuopion sokeainkoulussa. Reipas poikamies lounasti talouskoululla, jossa hän tapasi Taipalsaaren kirkkoherra Nils Gabriel Arppen nuorimman tyttären Karinin, joka toimi koulussa talousopettajana. Tie miehen sydämeen taisi taas kerran käydä vatsan kautta. Tokko Olli Henrik tuolloin tiesi, että hänestä tuli merkittävän sivistys- ja liikemiessuvun arvostettu vävy, moisesta huomautuksesta hän olisi syvästi närkästynyt ja heittänyt siitä jonkin sarkastisen ja purevan huomautuksen.

Arppe-suku on alkujaan turkulaista Ohrapään kauppiassukua, jonka yksi kantaisä Mårten käytti nimeä Arp. Hänen sukuhautansa paasi on hyväkuntoisena ja helposti luettavana edelleen Turun tuomiokirkossa. Virka vei hänen jälkeläisensä, Länsi-Suomessa varttuneen laamanni Nils Arppen (1766-1823) Kiteelle Karjalan alisen tuomiokunnan tuomariksi. Nils avioitui Kiteen kirkkoherra Herman Wegeliuksen tyttären Margaretan kanssa. Tästä Nilsin ensimmäisestä avioliitosta syntyi kuuluisa teollisuusmies Nils Ludvig Arppe.  Nilsin kolmas vaimo oli Maskun kirkkoherran tytär Beata Cairenius, tästä liitosta syntyi senaattori, yliopiston rehtori Adolf Edvard Arppe (hänen nimeään kantaa yliopiston museo Arppeanum) sekä Karinin isä, kirkkoherra ja lääninrovasti Nils Gabriel Arppe. Helsingin yliopiston ylioppilasmatrikkelista saa varsin selkeän kuvan näiden henkilöiden vaiheista.

Laamanni Nils Arppen muita vävyjä olivat tilanomistaja Johan Fabritius, professori Lars Stenbäck ja professori Carl Gustaf von Essen. Näiden henkilöiden elämästä, merkityksestä ja saavutuksista on kirjoitettu lukuisia kirjoja ja tutkimuksia. Tätä varsin mutkikasta sukuvyyhteä selvittää netistä saatava FL Pekka Hirvosen tutkimus Alfred Kihlmanista, yhdestä Arppe-suvun toimeliaasta vävystä. Perin realistinen ja maallinen teollisuusmies Nils Ludvig piti Alfredia ainoana täysjärkisenä herännäisyyden piiriin joutuneiden eli jyrkkään uskoon hurahtaneiden sukulaistensa joukossa. Karinin isä Taipalsaaren kirkkoherra ja lääninrovasti Nils Gabriel Arppe onneksi kuului liikkeen maltilliseen siipeen ja toimi joissakin velipuolensa ja sukunsa liiketoimissa. Hän loi lasten pyhäkoulujärjestelmän ja keskittyi vaativaan viranhoitoonsa sekä suureen perheeseensä. Nils Gabrielilla oli kaikkiaan 16 lasta, kaksi ensimmäisen vaimonsa Klara Malmbergin kanssa  ja 14 Laura Aschanin kanssa, heistä nuorimmat olivat kaksoset Maria (kuoli 2-vuotiaana) ja Karin.

Olli Henrik ja Karin muuttivat Kuopiossa syntyneen poikansa Erkki Olavin (s. 1903) kanssa Tuusulaan, jossa Olli Henrik toimi Tuusulassa Koivulan kasvatuslaitoksen opettajana. Helppoa tietä hän ei siis ollut todellakaan valinnut pedagogin roolissaan. Olli Henrikin tytär Terttu (Rautio) syntyi Tuusulassa. Kutsu kävi sitten Kymin tehtaan kansakoulun johtajaopettajaksi arvattavasti huomattavasti miellyttävämpään tehtävään. Kymenlaakson maakunta (mm. Kotka, Kymi ja Kuusankoski) oli kehittynyt nopeasti puutavaran ja muun teollisuuden ansiosta, mikä seikka levensi myös Olli Henrikin leipää, koska hän yhtenä sivutoimenaan hoiti englanninkielistä kauppakirjeenvaihtoa. Onnellinen sattuma pelasti Ollin hengen, sillä hänen piti alun perin matkustaa Englannista kielikurssiltaan Suomeen purjelaivalla, jonka saksalaiset upottivat  1914. Suojeluskuntalainen Olli Henrik säilytti henkensä punaistenkin kynsissä, arvatenkin kokemus kasvatuslaitoksen opettajana antoi hänelle keinot selvitä pyssyn kanssa touhuavista nuorukaisista. Sisällissodan aikana Isäni Ilo Sakari (s. 1915) salakuljetettiin nälänhädän keskeltä Kiteellä asuvien sukulaisten luo.

Koulutuspoliittisilta asenteiltaan hyvin edistyksellinen Olli Henrik perusti paikkakunnalle oppikoulun ja otti hoidettavakseen hankalimman saran, rahavaliokunnan johtamisen. Kouluhankkeesta kuulemma tehtaan herrat eivät pitäneet ja kutsut hirvijahtiin loppuivat, mutta myöhemmin hyvänä ampujana tunnettu Olli kuitenkin kutsuttiin takaisin riveihin. Olli Henrik toimi sivutöinään myös Kymmene-yhtiön englanninkielisen kirjeenvaihdon toimittajana.

Tarmokasta ja puuhakasta Olli Henrikiä kohtasi suuri suru, kun hänen vaimonsa Karin kuoli vuonna 1926 tuberkuloosiin. Taudin eteneminen näkyy selkeästi ennenaikaisena vanhenemisena myös valokuvissa. Isästäni Ilo Sakarista tuli puoliorpo 11-vuotiaana, teini-iän kynnyksellä. Karin oli hentorakenteinen ja hänen terveytensä kärsi kovasti sisällissodan ruokapulan ja espanjantaudin (vuosien 1918-20 influenssaepidemia) takia. Isäni muisti äidistään lähinnä sen, että hän oli pieni ja heikko nainen, joka ei jaksanut sairautensa vuoksi ottaa lastaan syliinsä.

Anni Lönnrot, Olli Henrikin toinen vaimo

Sotkamon kirkkoherra, tuomiorovasti Eljas Lönnrotin vanhimmasta tyttärestä Annista tuli Olli Henrikin toinen vaimo vuonna 1927. Naimaton ja keski-ikää lähestyvä, tyylikäs Anni (synt. 1890) oli palkattu Kymin uuteen oppikouluun opettajaksi, joten vakka ja kansi löysivät pian toisensa. Sisarensa arvion mukaan ja hallussani oleviin runokirjoihin tehtyjen merkintöjen perusteella vilkas ja temperamenttinen Anni oli jo tyynesti alistunut yksinoloonsa, mihin seikkaan näin ollen tuli onnellinen muutos. Annille ja Ollille suotiin vuonna 1930 myös yhteinen lapsi, tytär Pirkko (Paavolainen). Valokuvien perusteella Olli Henrik oli erityisen onnellinen tyttäriensä Tertun ja Pirkon seurassa.

Anni oli elämässään myös kokenut aikansa pahimman sairauden seuraukset. Hän oli ollut 17-vuotias, kun hänen äitinsä Aina kuoli luutuberkuloosiin. Keuhkotautiin kuoli myös hänen äitipuolensa Hanna.  Tämä taution kirkonkirjoissa kaiketi yleisin kuolinsyy ja noina aikoina varsinainen painajainen.

Annin isosedän, Kalevalan laatijan, professori Elias Lönnrotinkin lähes kaikki lapset olivat menehtyneet keuhkotautiin ja ainoastaan Ida Lönnrot eli vanhuusikään asuen loppuelämänsä Italian Sienassa. Niinpä Elias Lönnrot sitten koulutti kaksi veljenpoikaansa ylioppilaiksi, mutta heistä toinen hukkui Kajaanijokeen. Toinen veljenpoika Frans Fredrik Lönnrot luki papiksi ja toimi koko elämänsä kappalaisena Ristijärvellä. Hänellä oli yksi lapsi, Eljas, vaimonsa Amanda Snellmanin kanssa.  Eljaksesta tuli Sotkamon kirkkoherra ja hänellä puolestaan oli kymmenen lasta, joista toiseksi vanhin oli Anni (1890-1962).  Näistä lapsista lähes kaikki muuttivat sukunimensä muotoon Lounela.

Anni vietti ensimmäiset vuotensa isovanhempiensa luona Ristijärvellä, joten hän jäi kaipaamaan äidin ja isän hellyyttä, herännäispiireissä kun fyysistä kosketusta välteltiin. Anni oli tomerana lukioikäisenä neitokaisena seurannut konkreettisestikin isosetänsä jalanjälkiä tekemällä patikkaretken Kalevalan laulumaille Karjalaan, kuten sukukirjassamme julkaistu kotiaine todistaa. Anni opiskeli opettajaksi varsin editysmielisessä naisille tarkoitetussa Helsingin suomalaisessa jatko-opistossa, opiskeli myös ulkomailla ja toimi kymmenen vuotta opettajana Wärtsilässä ja Lohjalla. Vuonna 1922 hänet palkattiin Kymin yhteiskoulun ruotsin, saksan ja piirustuksen opettajaksi. Isäni sai varsin tomeran äitipuolen, jonka ansiota osaltaan lienee isäni varsin laaja yleissivistys.

Kirkkoherra Eljas Lönnrotin kuoleman jälkeen vuonna 1933 hänen lapsensa vuokrasivat manttaalikunnalta kesäpaikakseen Sotkamon kirkon lähellä olevan Lahtela-nimisen järvenrantatorpan, jonka pihapiiriin Olli Henrik rakensi oman kesämökin. Rakennusryhmä on hyväkuntoisena edelleen sijoillaan. Tänne kokoontui laaja suku kesälomillaan seurustelemaan vireästi yhdessä sekä viljelemään suhteita myös jo lapsuusajalla tutuksi tulleiden paikkakuntalaisten kanssa. Lähinnä Lahtelassa tapasin pikkupoikana Olli Henrikiä ja Annia; mieleeni on jäänyt väen paljous, runojen lausunta, keskustelujen henkevyys ja tarjoomusten runsaus. Vietin nimittäin kesiäni Kajaanissa äitini siskon Elvi Kannaksen ja hänen miehensä Jalmarin luona, he vierailivat mielellään Lahtelassa sukulaisia tapaamassa. Herrat Jalmari ja Olli vetäytyivät naisseurasta kernaasti sivummalle pohtimaan maailman menoa.

Olli Henrikillä oli tapana vierailla lastensa luona heti alkukesästä ja muistan hyvin hänen vierailunsa Kurikan Lohiluoman koululla, isäni virkapaikalla. Olli Henrikin tytär Terttu ja hänen miehensä Matti Rautio puolestaan olivat opettajina aivan lähellä, naapuripitäjässä Kauhajoella. Anni ei näihin matkoihin osallistunut, koska hänellä oli tulenpalava kiire tekemään kevätsiivoja ja laittamaan yrttimaata Sotkamon Lahtelaan.

Sukututkimuksen kannalta Lönnrot-suvun erittäin laaja kirjeenvaihto on lukijan mukaansa tempaava aarreaitta. Kirjeet ovat tallessa Suomen Kirjallisuuden Seuran (SKS) arkistossa asianmukaisesti järjestettynä. Arkistossa on myös isäni ja Olli Henrikin välistä kirjeenvaihtoa; yhtenä aiheena näyttää olevan Kajaanin seminaarissa opiskelevan isäni krooninen rahapula. Onneksi isälläni oli Kajaanissa äitinsä lähisukulaisia, joten ihan pulassa hän ei opiskeluaikanaan ollut. Kajaanissa isäni myös tapasi tulevan vaimonsa, sillä äitini vietti tätini luona pitkiäkin aikoja. Isäni opintolainan myönsi Haapaveden Osuuspankki ja takasi hänen sisarensa Terttu ja miehensä Matti. Valokuvista päätellen isäni oli varsin tyylikkäästi pukeutunut, mistä seikasta isänsä häntä moitiskeli.

Annin sisar, historian maisteri Elli Lounela on kirjoittanut laajat muistelukset papinperheen elämästä aina 1930-luvun loppuvuosiin saakka. Ellin mukaan kirkkoherra Eljas oli varsin vapaamielinen ja antoi lastensa osallistua kaikkiin nuorten harrastuksiin ja rientoihin, joten Ellin muistelmista saa hyvän kuvan niin Oulun kuin Sotkamon rikkaiden kuin köyhienkin sosiaalisesta elämästä. Selvitellessäni Olli Henrikin tyttären Pirkon jäämistöä löysin hänen ullakoltaan Ananias ja Charlotta Soinisen alkuperäiset muotokuvat, Annin ja hänen veljensä Kaarlo Louneen välisen kirjeenvaihdon, Frans ja Amanda Lönnrotin kirjeitä sekä Elias Lönnrotin tyttären kirjeen Italiasta sekä suuren kirjekuoren, joka oli osoitettu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle ja joka sisälsi Elias Lönnrotin jäämistöstä löytyneitä papereita. Toimitin kirjekuoren sisältöineen SKS:lle, tosin sata vuotta myöhässä! Osa Lönnroteista otti sittemmin nimekseen Lounela, Kaarlo lyhemmän muodon Loune.

Olli Henrik kuoli influenssaan vuonna 1957. He olivat muuttaneet Annin jäätyä eläkkeelle Karhulasta Helsingin Käpylään, koska suurin osa sisaruksista asui pääkaupungissa. Olli Henrik teki mittavan ja merkittävän elämäntyön, toimi opettajana 47 vuotta ja osallistui innokkaasti aikansa koulupoliittisiin mittelöihin nimimerkillä O.H.S. Valitettavasti se kansio, johon oli kerätty hänen kirjoituksensa, joutui perinnönjaon yhteydessä kadoksiin. Olli toimi kunnallispolitiikassa ja verolautakunnassa sekä perusti oppikoulun. Hän harrasti metsästystä, järjestötoimintaa, laulua, pianonsoittoa ja elokuvia – tosin ainoastaan aitiosta käsin. Olli Henrik oli intohimoinen kalastaja, kielimies, lukumies, ulkomaalaisten radioasemien kuuntelija, tavattoman kätevä käsistään tehden kengät ja vaatteet perheelleen. Sotkamossa hän oli innokas kalamies ja puuhakas isäntä, lähes kaikissa valokuvissa hän on jonkin askareen kimpussa, pilkkomassa puita, selvittelemässä kalaverkkoa tai lämmittämässä savusaunaa. Dynamiikkaa perheeseen toi Annin huumorintaju, reippaus ja monipuolinen älyllinen energisyys, vaikka hän käytännön töissä oli kuulemma melko avuton. Opettajana Anni oli erinomainen, oppilaat kutsuivat häntä Pilleriksi. Olli Henrik oli jo 52-vuotias ja Anni lähes 40-vuotias heidän mennessään avioon. Heidän tyttärensä Pirkko, valtiotieteen maisteri, teki merkittävän elämäntyön liike-elämässä, Raahen työväenopiston rehtorina ja Mukkulan kirjailijapäivien organisoijana.

Olli Henrik Soinisen, Karin Arppen ja Anni Lönnrotin sekä Pirkko Paavolaisen yhteinen hautakivi on nykyisin Sotkamon hautausmaalla Lönnrot-suvun sukuhautapaikalla, jonne useimmat kirkkoherra Eljas Lönnrotin lapset on haudattu. Hautakiven pelastin Karhulan Metsäkulman hautausmaalta aivan viime tingassa, kun se oli jo nostettu hävitettävien hautakivien joukkoon. Onneksi Pirjo Mankki hälyytti minut pelastustoimeen. Sotkamon kirkkomaalle sain luvan kunnostetun komean kiven pystyttämiseeen.

Valokuvia:

Lähteet;

Tutkimus Soinisten suvusta 1600-luvulta nykypäiviin ja heidän synnyinseutunsa historiaa 1500-1600-luvuilta, laatinut ja kirjoittanut vuonna 1986 Matti V. Rautio, moniste sekä hänen muistiinpanonsa tutkimuksistaan Arppe- ja Soinisten suvuista, Terttu Raution valokuvakansio.

Arppe-suku, laatinut Äänekoskella vuonna 2009 Erkki Ohra-aho. Moniste. Saatavana CD-levynä Simo S. Soiniselta omakustannushintaan.

Tietoja suvusta Ohrapää, Åhrapää, Arp, Arpp, Arppe, ajankulukseen laatinut Hämeenlinnassa talvella 1966-1967 M.V. Rautio. Moniste
Lääninrovasti N.G. Arppen kuolemasta 100 vuotta, esitelmä sukukokouksessa Taipalsaarella 16.11.1996, laatinut Simo S. Soininen, moniste

Soinisten suvusta, esitelmä Nils Gabriel Arppen jälkeläisten sukukokouksessa 19.4.1997, laatinut Simo S. Soininen, moniste

Lönnrot-suku Kainuussa, luento, powerpoint-esitys, laatinut Simo S. Soininen, saatavana sähköpostitse

Arppet, luento sukukokouksessa 24.3.2001, Veli-Matti Autio, moniste, saatavana sähköpostitse

Kertoilen meidän perheestä ja vähän muustakin, kirjoitettu vuosina 1962-1972, laatinut Elli Lounela (Lönnrot). Moniste, 183 sivua.

Muita lähteitä; SKS:n arkistossa olevat Lönnrot-suvun (ml. Soinisten) kirjeet, perukirjat, papintodistukset, koulutodistukset, koulujen vuosikertomukset ja matrikkelit, kirjeet, valokuvakansiot, kirjat, vieraskirjat, päiväkirjat, matkakertomukset, pienimuotoiset sukuselvitykset ja haastattelut.

Sukuseuroja; Nils Ludvig Arppen jälkeläiset, Lääninrovasti Nils Gabriel Arppen jälkeläiset (facebookissa), Sahlgrenien sukuseura (Eljas Lönnrotin ensimmäisen vaimon suku), Soinisten sukuseura ry.