Terttu Crutzen on syntyjään (1932) Terttu Lea Anneli Soininen, hänen vanhempansa ovat  Heikki Soininen ja Iida Räsänen. Katso tarkemmin sukukirjan taulusta 829, sivu 293.Paul ja Terttu Crutzenilla on kaksi tytärtä, sairaanhoitaja Ilona joka asuu Yhdysvalloissa (Boulder, Colorado) ja Sylvia joka asuu Saksassa ja on kielenkääntäjä.

Oheinen artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä (Helsingin yliopisto) vuonna 1996. Terttu kertoo eloisasti, millaista on olla nobelistin vaimo.

 

YLIOPISTO Acta Universitatis Helsingiensis ARTIKKELIT 13/96

Globaalisti laiska nobelisti

Maapallon haavoittuvuus vaikeni kaikille viimeistään otsonikadon löydyttyä 1985. Ilmiön havaitsija Paul Crutzen palkittiin nobelilla viime vuonna. Hän ylistää luovuutta ja kritisoi tieteen raja-aitoja.

Paul Crutzen teki ensimmäiset, perustavaa laatua olevat havainnot ilmakehän otsonin reaktioiden ymmärtämiseksi 1970-luvulla. Tuolloin hän osoitti typen oksidien voivan toimia katalyyttinä otsonin hajoamisessa. Elokuussa hän vieraili Helsingissä juhlittuna nobelistina osallistuessaan aerosolihiukkastutkijoiden konferenssiin. Aavistiko Crutzen jo 1970-luvulla muuttavansa maailmankuvaa?

• Toki tiesin, että tein tärkeää työtä. Eikö jokainen koe oman työnsä tärkeäksi? Crutzen kysyy vaatimattomasti. Hetken kuluttua hän lisää: – Totta puhuen, kerroin tutkimuksistani ja tuloksista vaimolleni tuoreeltaan kirjeessä. Toivoin siinä, etteivät tulokset muuttaisi elämäämme liikaa, hän muistelee.

Kalpeneminen Espanjassa

• Ja muuttivathan ne enemmän kuin arvasinkaan, ainakin viime syksynä. Tuolloin Crutzen nimettiin yhdeksi kemian kolmesta Nobel-palkinnon saajista. Crutzenin suomalainen vaimo Terttu muistaa tapahtumat selvästi.
• Olimme varmasti tuttavapiirimme viimeiset, jotka saivat tietää Paulin saaneen palkinnon. Olimme lomalla Espanjassa ja kävelimme pitkän päivän Cordobassa. Illalla tullessamme hotellille huoneessamme oli iso pino fakseja. Paul vähän harmistui luullessaan kollegojen lähettäneen hänelle töitä, eikä ollut lainkaan kiinnostunut papereista. Minä siirtelin niitä sivuun ja huomasin niiden olevan onnitteluja. Totesin Paulille hänen saaneen Nobelin palkinnon. Paul mykistyi ja valahti aivan valkoiseksi.
• Pian puhelimet alkoivat soida lakkaamatta. Jatkoimme vielä muutaman päivän lomaamme kirjoittautumalla tyttönimelläni hotelleissa saadaksemme olla rauhassa. Loma oli todella tarpeen, sillä palattuamme Saksaan alkoi valtava hulina. Paulia pyydetään jatkuvasti pitämään puheita ja esitelmiä sekä kysytään mielipiteitä mitä ihmeellisimpiin asioihin, kertoo Terttu Crutzen.

Paul Crutzen tunnustaa, että lokakuusta lähtien elämä on ollut yhtä lentämistä, aikaa tieteen tekemiseen ei ole ollut lainkaan. – Olen kokemattomuuttani vastaanottanut ihan liikaa luento- ja puhepyyntöjä. Ruotsin tiedeakatemian pitäisikin luovuttaa palkituille kylkiäisenä manageri salkkumikroineen, Crutzen ehdottaa nauraen.

Rohkeutta raja-aitojen kaatoon

Crutzen puhuu laaja-alaisuuden puolesta. – Tutkimusaiheeni ovat aina olleet kovin globaalisia. Ehkä olen vähän laiska. Jos asiat menevät pikkumaisen yksityiskohtaisiksi, en jaksa kiinnostua niistä, hän kertoo. Jutusteluun osallistuu myös Paul Wagner, toinen aerosolikonferenssin puheenjohtajista ja

tutkija Wienistä. Hän pohtii yhdessä Crutzenin kanssa huippututkijalta vaadittavia ominaisuuksia.

• Ilmastotutkimus on oiva esimerkki lähitieteiden tiukkojen raja-aitojen tarkoituksettomuudesta. Jos tutkija pysyy tiukasti vain omalla alallaan, hän ei anna tieteelle kokonaisuutena paljon. Vasta yhteistyössä läheisten tieteenalojen tutkijoiden kanssa näkee koko ongelman paremmin.

Kokonaisuus on enemmän kuin sen osaset yksin, siitä ei ole epäilystäkään.

Crutzen ylistää rohkeuden merkitystä. – Voidakseen ylittää tieteenalojen rajoja, yksilön täytyy olla luova ja rohkea, ehkäpä hiukan seikkailunhaluinenkin. Lisäksi tarvitaan intuitiota, jonka avulla kykenee suunnistamaan oikeaan suuntaan eli sinne mistä saisi tarpeellisia tietoja tai tapoja työhön. Tottakai uudella alueella tuntee itsensä aluksi epävarmaksi ja pelokkaaksi, mutta siihen auttavat opiskeluja kommunikointi muiden kanssa.

Sekä Crutzen että Wagner painottavat tutkijatapaamisten antia. Molemmat kokevat kongresseihin osallistumisen tärkeäksi. – Etenkin luennot ovat antoisia. Ei kukaan jaksa lukea kaikkea, mitä julkaistaan, sen sijaan vakuuttava live-esitys on aina kiinnostava. Uudet tuttavuudet ja heidän lähestymistapansa ovat todella avartavia. Ihmiset lähestyvät ongelmia niin eri tavoin, toteaa Crutzen.

Crutzen kuvailee myös ilmastotutkimuksen kehittymistä. Hänen arvioi, että partikkelifysiikka ja – kemia tulevat jälleen tärkeiksi. Historiallisesti ilmastotutkimus oli hiukkastutkimusta aina 1970- luvulle asti. Sitten huomattiin kaasufaasireaktioiden merkitys. – Kuvittelen, että nyt useimmat kaasufaasia koskevat havainnot on tehty. Luullakseni palataan jälleen vaikealle alueelle, kysymykseen siitä mitä hiukkasille tapahtuu ilmakehässä ja mitä ne vaikuttavat kokonaisuuteen. Aiheesta on tehty paljon mallilaskelmia, mutta lisäksi tarvitaan laboratoriotyötä.

• Oma kiinnostukseni kohdistuu tällä hetkellä valtameristä haihtuvaan bromiin, sen jatkoreaktioihin ja merkitykseen maapallon ilmastolle, kertoo Crutzen. Merisuolat ovat bromin, kloorin ja natriumin yhdisteitä, joita kaasuuntuu meriveden haihtuessa. Mitä ilmeisimmin haihtumisella on merkitystä otsonireaktioihin, sillä kaasumainen kloori ja bromi ovat erittäin reaktiivisia, Crutzen uskoo.

Monenlaisia mittauslaitteita

Nykyään ilmakehän yksinkertaiset tapahtumat ymmärretään hyvin. 30-40 vuotta sitten ei arvattu, miten monimutkaisista ilmiöistä on kysymys. Ilmakehän salat selviävät hitaasti, askel kerrallaan. Tehdään havaintoja, joiden perusteella kehitetään teoriaa. Ja jälleen uudet havainnot vaativat muuttamaan teoriaa. Tietokoneet ovat muuttaneet alaa täysin, ilman niitä monimutkaisten systeemien tarkastelu olisi mahdotonta. Ylipäätään numeeriset tai laskennalliset menetelmät ovat tulleet yhä tärkeämmäksi. Nykyään pyritään ns. virtuaalitilanteisiin eli yritetään keinotekoisesti luoda todellisuutta vastaavia tilanteita, joita voidaan seurata luonnollisia helpommin, kuvailee Wagner.

• Nykyisin ymmärretään mittausten vaikeus ja hyväksytään helpommin ihmisten erehtyvyys. Joskus esimerkiksi jollekin nopeusvakiolle on arvioitu tietty arvoja oletettu tilanteen olevan huolestuttava, jos se kaksinkertaistuu. Myöhemmissä mittauksissa onkin huomattu sen olevan jopa 10 000- kertainen, muistelee Crutzen.
• Ilmakehän nykyisiä mielenkiintoisia ongelmia on myös nukleaatio eli uusien hiukkasten muodostuminen. Sen arviointi on usein vaikeaa. Alan tutkijoilla on monesti itse kehiteltyjä mittausvempaimia, ja tulosten vertailu on joskus hankalaa. Jokainen tekee omia virhearviointeja ja joskus tulokset voivat vaihdella hyvinkin paljon. Alamme kaipaa yhdenmukaistamista, mutta kukapa tietäisi suunnan, pohdiskelee Wagner.

”Synnyin oikeaan aikaan”

Nobeliaan Paul Crutzen pitää lähinnä onnekkaana sattumana. – Tiesin toki että olin ollut ehdolla

Nobelin palkinnon saajaksi. Jo se oli mielestäni suuri kunnia ja arvostuksen osoitus, en todellakaan kuvitellut saavani sitä.

• Jotkut eivät pidä tutkimusalaani edes ”oikeana” kemiana, onhan ilmastotutkimus sekoitus meteorologiaa, fysiikkaa ja kemiaa. Nobelia voikin pitää tunnustuksena koko tieteenalalle. Kollegat ovat yleensä onnitelleet lisäkseni vilpittömästi myös itseään, Crutzen nauraa. Hän lisää, että jos olisi syntynyt viisi vuotta ennemmin tai myöhemmin, palkinnon olisi saanut joku muu.

Kemian nobelin myöntämisellä yläilmakehän otsonin hajoamista pohtineille tutkijoille on myös poliittista arvoa. Kiihkeimpienkin amerikkalaisten otsonikatoteorian epäilijöiden on vihdoin uskottava yleistä mielipidettä. Arvostettua palkintoa ei olisi myönnetty huterin perustein.

Nobelisti ui Pielisessä

Tutkimustyö on kuljettanut hollantilaista Crutzenia ympäri maailmaa Ruotsista Englannin ja Amerikan kautta Saksaan. Mukaan on tarttunut useita kieliä ja erimaalaisia ystäviä. Kotikielenään Mainzissa hän puhuu yhä ruotsia vaimonsa Tertun ja jo aikuisten lastensa kanssa reilun kymmenen vuoden Tukholmassa asumisen perintönä. Suomalainen lisä perheessä on – tietysti – sauna, jota pariskunta lämmittää kerran viikossa. Heinäkuussa he nauttivat myös perinteisestä suomalaisesta kesänvietosta eli mökkeilystä Pohjois-Karjalassa. – Kukapa olisi uskonut 1950-luvulla Sveitsin Alpeilla tavatusta hollantilaismiehestä tulevan puolisoni ja nobelisti, hymähtää Terttu Crutzen.

Hän romuttaa ”vaikea nero” -myyttejä päättäväisesti: – Paulin kanssa on aina ollut helppo elää, eikä mikään ole muuttanut sitä. Itse olen hoitanut kotiasiat, hän on voinut keskittyä tutkimuksiinsa. Hän kohtelee ympärillään olevia ihmisiä tasavertaisina eikä haluakaan nousta jalustalle, ei kotona eikä työyhteisössään.

Vaimo vakuuttaa miehen suurpiirteisyydestä. – Paul on aina ollut kiinnostunut globaaleista asioista. Mainzin kaupunki halusi perustaa hänen nimeään kantavan rahaston, ja Paul toivoi rahaston myöntävän stipendejä kehitysmaista tuleville opiskelijoille.

Kokonaan tiedemiesmyytistä ei kuitenkaan päästä, suurpiirteisyyden kääntöpuolena on tietynlainen hajamielisyys, vaimo todistaa: mies joka löysi otsonikadon, saattaa kadottaa ruokansa jääkaappiin.

• Hän on hyvin suurpiirteinen kotonakin. Jo jääkaapin sisällön hallitseminen on liian vaikeaa, ruoka katoaa helposti kaapin syvyyksiin, naurahtaa Terttu Crutzen.

Saksalaiset lehdet ovat kirjoitelleet paljon mainzilaisesta nobelististaan. – Eräs naapuri kertoi, että juu, kyllä minä hänet tunnen. Mies lähtee aina aamuisin reppu selässä kävellen töihin, mutta kyllä se varmaan kuitenkin viisas mies on, kun on sentään nobelisti, kertoo Terttu Crutzen huvittuneena tuntemattomaksi jääneen naapurin luonnehdintaa.

ERJA ÄMMÄLAHTI