Pirjo S. Mankki

Soinisten soutumatkoista on sukuseuran puitteissa kirjoitettu jo useaan otteeseen. Timo Soininen kertoi ensimmäisessä Puumerkki -lehdessä vuodelta 2002, kuinka dosentti Arvo M. Soinisen tutkimusten mukaan Soisalon saareen Kurjalanrannan Kuivaniemeen vuonna 1546 tilaosakkaaksi asettunut Klemetti Soininen oli lähtöisin mitä ilmeisimmin silloisen Suur-Jääsken Ruokolahdelta Äitsaaresta.

Seuraavassa Puumerkki -lehdessä Jouko Soininen piirteli karttaan omia tulkintojaan Varislahden Soinisten soutumatkoista Äitsaaresta Kaaville. Häneltä oli kuitenkin innostuksen keskellä jäänyt huomaamatta se tosiseikka, etteivät Soiniset siirtyneet Varislahdelle heti Stolbovan rauhan solmimisen jälkeen vuonna 1617 vaan vasta reilu kaksi sukupolvea myöhemmin 1680-luvulla. Soinisten lähtöpaikka oli tuolloin Juonionlahti.

Soinisten soutumatkoista kirjoitti myös Veli Nykänen toimittamassaan vuonna 2010 seuran julkaisemassa sukukirjassa Soinisten viisi vuosisataa Pohjois-Savossa. Kirjassa ei kuitenkaan ole laajemmin pohdittu syitä, miksi Soiniset lähtivät suotumatkoilleen. Kirjassa on kerrottu, miten ruokolahtelaiset nuottakunnat kävivät pohjoisen vesillä kalassa sekä Arvo M. Soinisen arvelusta, että Klemetti Soininen tuli mahdollisesti Kuivaniemen taloon vävyksi, mutta Klemetin perhetaustaa ei ole tarkemmin pohdittu. Toki 1500-luvun tiedot ovat sen verran epäselviä, ettei tarkkaa kuvaa voida saadakaan. Jotain tiedonmurusia kylläkin löytyy.

Varislahden muuttoliikkeen syihin ei kirja ota kantaa. Samoin kirjassa mainitaan Soinisten siirtyneen Soisalon saaresta Pohjois-Karjalaan Kiteelle, mutta tämä on jäänyt vain maininnan tasolle.

Itse kirjoittelin näkemyksiäni Kaavin Varislahden sekä Kiteen Niemen Soinisten alkuperästä vuoden 2014 Puumerkki lehdessä. Käsitykseni näiden sukujen vaiheista ovat tämän jälkeen jonkin verran muuttuneet ja tarkentuneet.

Sain sukukirjan käsiini helmikuussa 2012. Olin sitä ennen tutkinut isäni äidin Soinisten sukua ja päätynyt 1650-luvun lopussa syntyneeseen, Juonionlahdella eläneeseen, tytärpuolensa Kerttu Tahvontyttären naimakaupan myötä Puutosmäen Pitkälahden Puustisten tilalle siirtyneeseen ja siellä 1730-luvulla kuolleeseen Olavi Heikinpoika Soiniseen. Tätä Olavia ei kirjasta löytynyt. Niinpä ryhdyin selvittelemään oman sukuhaarani esi-isiä. Tästä alkoi sitten oma kolmen vuoden ”soutumatkani” etsiessäni tuota Olavin isää Heikkiä.

Pitkä soutumatka Äitsaaresta Pohjois-Savoon Soisaloon

Olen aiemmin julkaissut artikkelin Sukuseurojen keskusliiton Sukuviesti 2/2016 lehdessä Ruokolahden Äitsaaren Soinilan kylän Soinisista. Siellä lienee elänyt Klemetin ja Ollin lisäksi kolmaskin veljes, jonka nimi jää tuntemattomaksi. Kuivaniemen tilalla 1550-luvulla joitakin vuosia Klemetti Soinisen kanssa tilaosakkaana ollut ja sittemmin kadonnut Lauri Soininen saattaisi olla Klemetin veli ja veljekset tuon nimettömääksi jääneen kolmannen veljeksen poikia..

Miksi sitten Klemetti Soininen siirtyi Pohjois-Savoon?

Merkillepantavaa on, että Klemetti saapui Leppävirralle vasta suuren muuttoaallon jälkeen. Hän lienee syntynyt 1510–1520 -luvuilla, joten hän oli tuolloin todennäköisesti naimaton.

Soinilan tilalla oli kolmen veljeksen miespuolisia jälkeläisiä kymmenkunta, ja Klemetti oli kuten edellä on arvuuteltu, oletettavasti nuorimman veljeksen jälkeläinen. Miksi hän syksyllä nuottakunnan mukana olisi lähtenyt soutamaan kohti etelää, kun talossa oli vävyn paikka vapaana? Klemetin jääminen Leppävirralle näyttää siten olleen mitä ilmeisimmin naimakaupan seurausta.

Klemetin soutureitistä Äitsaaresta Soisaloon Suvasveden rannalle ei ole tarkkaa tietoa. Matkaa on tehty alkuun Savonlinnan kautta Haapavedelle. Siitä eteenpäin on käytettävissä kaksi eräreittiä: ns. Heinäveden reitti sekä Varkauden koskien kautta kulkeva reitti.

Dosentti Arvo M. Soininen kirjoittaa Pohjois-Savon asuttamista käsittelevässä väitöskirjassaan seuraavaa:

”Suvasveden seudun erämiehetkin näyttivät kulkeneen Leppävirran reitin alaosan kautta. Varkauden kosket noustuaan he kuitenkin jo Unnukalta kääntyivät itään yli Soisalon saaren kapeimman kohdan. Matka kulki aluksi Unnukantaivalta Kiesimänjärvelle.

Taivalta tältä osalta ei kuitenkaan tarvinnut tehdä yksinomaan maitse vaan myös pitkin Kiesimäjärvestä Unnukkaan laskevaa pikkujokea myöten. Kiesimäjärven Matkusselän itärannalta on taivallettu Vetotaivalta myöten Saijanlahden pohjukkaan. Jos paria Kiesimäjärven itäpuolella olevaa pikkulampea on voitu käyttää hyväksi matkaa tehdessä, on varsinainen maataival jäänyt vain puolen kilometrin mittaiseksi.

Saijanlahdelta on matka jatkunut kapeaa ja mutkittelevaa, mutta helppokulkuista vesireittiä Paljakan ja Vaahtovan kautta Suvasvedelle.” (Arvo M. Soininen 1961)

Arvo M. Soininen korostaa, että Heinäveden reitti, jossa valtakuntien välinen raja kulki, oli vaarallinen kulkea vainolaisten vuoksi. Näin ollen pohjoisille alueille saapuvat kulkijat käyttivät lähes yksinomaan Varkauden koskien kautta kulkevaa eräreittiä.

Voisi olettaa, että Klemetti Soininen nuottaporukkansa kanssa käytti myös tätä Varkauden koskien reittiä. Soinien jälkeläisenä hän oli hyvin tietoinen vihollisen hyökkäyksistä varomattomien matkalaisten kimppuun.

Soutumatka Soisalon saaren pohjoisosan ympäri Juonionlahdelle

Kuivaniemen tilan Klemetti Soininen mainitaan maaveroluetteloissa vielä vuonna 1600. Hän olisi ollut melko iäkäs kuollessaan. Onkin mahdollista, että hän kuoli ennen vuotta 1600, mutta hänen nimensä jäi maakirjoihin. Kruunua kiinnosti vain tilan maksamat verot, ei se, kuka oli maksaja. Näin isännän nimi kopioitiin verokirjasta toiseen ja nimi saattoi säilyä samana jopa sadan vuoden ajan.

Klemetti Soinisen jälkeläisistä ei ole varmaa tietoa, mutta koska hän asui paikoillaan puolen vuosisadan ajan, voisi olettaa hänellä olleen useampia lapsia.

Leppävirran kymmenyskunnan kirkon kymmenysluettelossa vuodelta 1596 sekä Pien-Savon maa- ja tilikirjassa vuodelta 1597 mainitaan Olli Soininen. Hän lienee Klemetin poika. Näin Klemetti olisi antanut pojalleen nimen appensa mukaan. Tämä näyttää olleen yleinen suvun käytäntö myös myöhemmin, kun suvun mies meni kotivävyksi vaimonsa taloon.

1500-luvun lopussa Saamaisten kymmenyskunnan maaveroluettelossa mainittu Heikki Soininen saattaisi olla Klemetin toinen poika, jonka jälkeläiset palvelivat isänmaataan jousiampujina.

1600-luvun alussa Kuivaniemen taloa asuttivat Klemetti, Heikki ja Tahvo Soininen, jotka olivat syntyneet arviolta 1560- ja 1570 luvuilla. On mahdollista, että he ovat em. Olli Soinisen poikia.

Veljeksistä Klemetillä ei näytä olleen aikuisia poikia. Hän jäi Heikin kanssa asumaan Kuivaniemen tilalle. Heikillä oli poika Olli, joka toimi tilan isäntänä vuodesta 1643 kuolemaansa saakka vuoteen 1648. Heikki mainitaan lautamiehenä vuonna 1600.

Tahvo, joka lienee veljeksistä nuorin, teki lyhyen soutumatkan Soisalon saaren pohjoisosan ympäri ja asettui asumaan perheineen Juonionlahdelle. Hänet on merkitty maakirjaan vuosina 1609–1635. Hänellä oli kaksi aikuiseksi elänyttä poikaa, Olavi sekä toinen poika, jonka nimi jää hämärän peittoon. Olisiko kenties ollut Tahvo? Isä Tahvo toimi lautamiehenä vuosina 1602–1615.

Todettakoon, että olen Juonionlahden tilan osalta käyttänyt nimestä Olof suomennosta

Olavi erotuksena Kuivaniemen tilan Olofin suomennoksesta Olli.

Mikä oli sitten syy, että Tahvo lähti soutumatkalleen?

Kuivaniemen tila olisi varmaan elättänyt kolmen veljeksen perheet. Tahvo saattoi suuntautua enemmän kalastukseen ja, kun Juonionlahdella oli vielä raivaamaton talon paikka sopivasti Sotkanselän runsaiden kalavesien äärellä, hän asettui sinne perheineen. Hyvähän paikan on täytynyt olla, kun sukua asustaa siellä vielä neljän vuosisadan jälkeenkin.

Perheet kasvoivat lapsikuolleisuuden laskiessa. Kaskiviljely vaati runsaasti työvoimaa, joten jokaisella oli paikkansa. Perheet asuivat yhteistaloudessa ja tilalla saattoi olla kolme sukupolvea saman katon alla. Vanhin veli merkittiin maakirjoihin veronmaksajaksi, mutta tiloja ei sen kummemmin alkuun jaettu. Isännän kuollessa nuorempi veli jatkoi isäntänä. Sitten oli vanhimman veljen pojan vuoro vastata tilasta ja veroista.

Stolbovan rauha oli siirtänyt valtakunnan itärajan kauemmaksi, joten vihollisesta ei ollut niin suurta pelkoa kuin aiemmin. Näin elettiin rauhassa lähes koko 1600-luvun ajan.

Matka Äitsaaresta Uukuniemelle

Soiniset asuttivat 1600-luvun alussa edelleen osaa Äitsaaren Soinilan tilasta, joka siirtyi isältä pojalle. Soinilassa asui Mikko Pekanpoika Soininen vaimonsa Helka Maunontyttären kanssa sekä veli Lauri vaimonsa Marketta Matintyttären kanssa, veljesten pojat Pekka, Lauri ja Juho Mikonpoika sekä Matti ja Pekka Laurinpoika Mikon omistaessa 3/4 tilasta, Olli Antinpoika Soininen vaimoineen sekä veli Antti vaimoineen Ollin omistaessa puolet tilasta, Olli Eerikinpoika Temonen vaimoineen tyttärensä kanssa omistaen puolet tilasta sekä Antti Huipero vaimoineen omistaen 1/4 tilasta. Soinilassa oli siten kaksi erillistä tilaa. Väkeä oli jo niin paljon, että osan oli ryhdyttävä miettimään siirtymistä muualle.

Käkisalmen läänin siirryttyä Stolbovan rauhassa Ruotsin omistukseen muodostettiin Etelä-Karjalan Uukuniemen ortodoksisesta kappelista luterilainen seurakunta, jolla oli oma kirkkoherra ainakin vuodesta 1632 lähtien. Vuosina 1656–1658 käydyn Ruotsin ja Venäjän välisen sodan, ns. ruptuurisodan jälkeen muuttoliike Venäjälle kiihtyi ortodoksien parissa, minkä johdosta Käkisalmen lääni lähes tyhjeni alkuperäisestä kantaväestöstä itäisiä pitäjiä lukuun ottamatta.

Soinisia siirtyi 1600-luvun lopussa Äitsaaresta Uukuniemelle. Kulkiko matka Soinilasta Uukuniemelle soutaen vai tietä pitkin, jää epäselväksi.

Soutumatka Soinilansalmelta Pohjois-Karjalaan Kiteelle

Vuonna 1648 kuolleella Kuivaniemen tilan isäntä Olli Soinisella oli viisi poikaa: Heikki, Olli, Matti, Paavo ja Tahvo.

Vanhin poika Heikki jatkoi Kuivaniemen tilan isäntänä vuoteen 1661 saakka. Hänellä oli kolme poikaa: Heikki, Tahvo ja Pekka. Jostain syystä isä Heikki luopui tilan isännyydestä veljensä Matin hyväksi, sillä jälkimmäinen on merkitty isännäksi maakirjoihin vuodesta 1662 lähtien. Heikki muutti Keinälänmäkeen, missä hän viljeli kruununtilaa vuodesta 1666 alkaen.

Toinen poika Olli mainitaan vaimoineen Kuivaniemen tilalla vuoden 1673 henkikirjassa, mutta hänestä ei löydy tämän jälkeen tietoa. Käkisalmen läänin tuomiokirjassa vuodelta 1692 mainitaan Olli Soininen talollisena Kiteen Niemellä. Hänen vaimonsa mainitaan vuonna 1700 kuolleiden luettelossa Niemellä leskenä, joten Olli kuoli ennen vuotta 1700. On mahdollista, että kyseessä on sama henkilö kuin Soinilansalmella asunut Olli Soininen.

Vanha perimätieto Rääkkylästä kertoo, että Oravisaloon oli saapunut Savosta uudisasukkaina samalla kertaa Soinisia ja Pippurisia, joista toinen perhe asettui erään niemen toiselle ja toinen toiselle puolelle. Koska Leppävirralla Soinilansalmen (Kurjalanrannan) Soiniset ja Pippurimäen Pippuriset olivat naapureita ja 1500-luvulla kuuluivat samaan anekkiin eli verokuntaan, joka oli yhteisvastuussa veroista, on selvää, että muuttajat olivat Soinilansalmen Soinisia ja Pippurimäen Pippurisia. (Arvo M. Soininen 1998)

Kuivaniemen ja Keinälänmäen kruununtilan isännän Heikki Ollinpoika Soinisen toinen poika Tahvo mainitaan vaimoineen Keinälänmäessä 1680-luvun alun henkikirjoissa. Tämän jälkeen Tahvosta ei löydy merkintää.

Kiteen Niemellä mainitaan Yrjö Soininen (s. 1693) vuoden 1722 maakirjassa talollisena. Hänellä oli seitsemän poikaa: Tahvo, Heikki, Yrjö, Paavo, Mikko, Pekka ja Olli. Poikien nimistä voisi vetää sen johtopäätöksen, että Yrjö olisi edellä mainitun Tahvo Heikinpojan poika. Kaikki nimet Mikkoa lukuun ottamatta esiintyvät myös Leppävirralla Soinisten poikien niminä. Tahvo Heikinpojan setä Olli Ollinpoika lähti ilmeisesti Kiteelle 1680-luvun loppupuolella. Tahvo olisi saattanut lähteä hänen mukanaan.

Vuosien 1692,1694,1695 ja 1696 henkikirjoissa Liperin Komperossa mainitaan Tahvo Soininen. Olisiko Tahvo Heikinpoika jatkanut matkaansa Liperiin ja poika Yrjö palannut Isovihan jälkeen Kiteen Niemelle. Kyse lienee samasta Tahvosta.

Soiniset asettuivat alkuun asumaan Kiteen Niemelle. Sieltä osa siirtyi Isovihan jälkeen koilliseen Tohmajärven Hammaslahdelle alkuun Nivan tilalle. Myöhemmin Soinisia levittäytyi ympäri Rääkkylää ja Kiihtelysvaaraa.

Syy Soinisten soutumatkaan Kiteelle on sama kuin Äitsaaressa asuneilla ja sieltä pois muuttaneilla Soinisilla. Väkeä alkoi olla jo niin paljon, että nuorempien veljesten oli siirtyminen muualle. Heikki Ollinpoika Soininen oli jättänyt Kuivaniemen tilan isännyyden veljelleen Matille. Tällä oli viisi poikaa, joten jatkajia tilalle oli tiedossa.

Pohjois-Karjalan ortodoksit olivat paenneet kauemmaksi itään 1600-luvun puolen välin jälkeen. Heidän tiloilleen siirtyi väkeä pääasiassa Savosta. Pohjois-Karjalassa ei Ruotsin vallan ajalta peritty henkiveroa, joten sekin oli houkuttimena siirtyä uusille alueille.

Myöskään tästä Soinisten soutumatkan reitistä ei ole selkeää tietoa. Koska vihollinen oli nyt kaukana idässä, matkaa on voitu taittaa Heinäveden reittiä pitkin. Reitti Pohjois-Karjalaan on luultavasti käynyt Savonrannan kautta. 

Pitkä matka Juonionlahdelta Pohjois-Pohjanmaalle Siikajoelle 

Juonionlahden tilan ensimmäisen isännän Tahvo Soinisen pojalla Olavilla oli neljä aikuiseksi elänyttä poikaa: Tahvo, Olavi, Heikki ja Lauri. Lisäksi tilalla asui 1630-luvun lopussa hänen veljensä vaimonsa ja tyttärensä kanssa.

Vanhin poika Tahvo jatkoi tilan isäntänä isänsä jälkeen vuosina 1643–1680. Hänellä oli neljä poikaa: Olavi (s. 1649), Klemetti, Tahvo ja Lauri. Isä Tahvon kuoltua hänen veljensä Heikki jatkoi tilan isäntänä vuosina 1681–1694.

Tahvon veljistä Olavilla oli kuusi poikaa: Tahvo, Olavi, Heikki, Juho, Lauri ja Paavo, Heikillä oli kaksi poikaa Olavi ja Tahvo. Juho Laurinpoika, joka lienee ollut nuorimman veljeksen Laurin poika, kuoli vuonna 1678.

On selvää, ettei tusina nuoria miehiä perheineen enää voinut jäädä yhteistaloudessa asuttamaan tilaa, vaan osan oli hakeuduttava muualle.

Tahvo Olavinpojan vanhin poika Olavi jatkoi tilan isäntänä setänsä Heikin kuoltua. Veli Klemetti asui vaimonsa Sisla Turusen kanssa isoveljensä tilalla. Klemetti kuoli ilmeisesti vuonna 1700. Sisla ja poika Tahvo perheineen siirtyi vuonna 1712 Paavo Turusen autioksi jättämälle tilalle Puutosmäki 3:een.

Klemetin veli Tahvo oli ottanut saman tilan itselleen edellisenä vuonna, joten hän kuoli ilmeisesti pian tämän jälkeen.

Neljäs veli Lauri asui myös perheineen Juonionlahden tilalla. Hänet mainitaan renkinä vuonna 1679 Juurikanmäessä, vuosien 1708–1710 henkikirjoissa yksinään sekä vuosien 1711 ja 1712 henkikirjoissa vaimonsa kanssa Juonionlahden tilalla. Lauri mainitaan rippikirjassa 1728–1738 yksinään veljensä Olavin pojan Olavin isännöimällä Juonionlahden tilalla.

Vuonna 1738 avioitui Tahvo Laurinpoika Soininen Maria Antintytär Paakkarin kanssa Pohjois-Pohjanmaalla Siikajoella. Lapsia perheeseen syntyi neljä, näistä nuorin Pyhäjärvellä. Tahvo kuoli 88-vuotiaana Pulkkilassa vuonna 1788. Hän oli siten syntynyt vuonna 1700.

Tahvo Laurinpoika on mitä ilmeisimmin Lauri Tahvonpojan poika. Lauri syntyi vuoden 1660 paikkeilla, joten hän oli Tahvon syntyessä neljänkymmenen. Olisiko Tahvo ollut nuorin lapsista ja vanhemmat lapset olivat joko kuolleet tai olivat tyttöjä?

Tiedossa ei ole, kuoliko ensimmäinen vaimo pojan syntymän jälkeen vai onko hän jäänyt jostain syystä pois henkikirjasta, koska häntä ei mainita siinä vuosina 1708–1710.

Koska Lauri esiintyy rippikirjassa Isovihan jälkeen, poika Tahvo on lähtenyt matkaan yksin nuorukaisena joko aivan Isovihan lopussa tai sen jälkeen. Matkareitistä ei ole minkäänlaista tietoa.

Sukua siirtyi 1760-luvulla Pyhäjoelle ja 1700-luvun lopussa Haapavedelle. Nimi Soininen sammui Pohjanmaalla 1800-luvun puolessa välissä.

Soutumatka Juonionlahdelta ja Puutosmäestä Etelä-Savoon Rantasalmelle

Olavi Olavinpoika Soinisen kuudesta pojasta toiseksi vanhin poika Tahvo siirtyi Isovihan aikana perheineen Leppävirran Huovilaan, mutta palasi takaisin Juonionlahdelle sodan päätyttyä.

Vanhin poika Olavi asettui perheineen asumaan vuonna 1685 Heikki Turusen autioksi jättämälle tilalle Puutosmäkeen. Hänellä oli pojat Iivari, Olavi, Juho ja Pekka. Perheestä ei löydy tietoa vuoden 1693 jälkeen.

Kolmanneksi vanhin poika Heikki mainitaan vielä vuonna 1684, mutta tämän jälkeen perheestä ei löydy tietoa. Heikillä oli pojat Antti ja Olavi.

Rantasalmen Lammulla syntyi vuonna 1707 Antti-niminen poika, jonka isä on Olavi Soininen ja äiti Kaisa Karhunen. Isä saattaisi olla Heikin poika Olavi (s. 1684), sillä hänen veljensähän oli Antti. Muuta tietoa perheestä ei löydy.

Rantasalmen Joutsenmäessä syntyi vuonna 1709 Olavi-niminen poika, jonka isä on ratsumies Olavi Soininen ja äiti Maria Immonen. Isä saattaisi olla Olavin poika Olavi (s. 1685). Perheeseen syntyi vielä kolme muuta lasta ja se muutti Parkumäkeen 1720-luvun puolessa välissä. Olavi kuoli Parkumäessä vuonna 1754. Hänen kuoliniäkseen on merkitty 75 vuotta, jolloin hän olisi syntynyt vuonna 1679. Muutaman vuoden heitot kuoliniässä ovat yleisiä.

Parkumäessä vuonna 1735 vihitty Niilo Soininen (s. 1707) lienee Olavin vanhin poika. Pojan syntymästä ei löydy merkintää. Suku sammui, kun Niilon pojat kuolivat 1770-luvulla eikä heillä ollut perillisiä.

Matka Juonionlahdelta ja Puutosmäestä on taittunut vesitse. Koska vihollisesta ei nyt ollut vaaraa, matka on voinut kulkea Heinäveden reittiä pitkin.

Soutumatka Juonionlahdelta Kaavin Varislahdelle

Olavi Olavinpoika Soinisen nuorimmat pojat Juho, Lauri ja Paavo esiintyvät tilallisina Kaavin Varislahdella 1680-luvun loppupuolelta alkaen.

Juonionlahden tila jäi heidän serkulleen Olavi Tahvonpojalle, joten uutta elintilaa piti löytää. Kannustimena uusille seuduille siirtymiseen oli se, ettei henkiveroa tarvinnut maksaa. Olihan Varislahdellakin ortodoksien jättämät autioituneet tilat valmiina odottamassa uusia asukkaita.

Juho Soininen mainitaan Varislahdella Korela -tilan isäntänä vuosina 1687–1688 ja Lauri Soininen saman tilan isäntänä vuosina 1689–1696.  (Huttunen, Sivonen) Heidät mainitaan Kuopion maalaiskunnan puolella vielä vuonna 1681, joten siirtyminen Varislahteen on tapahtunut luultavasti 1680-luvun puolessa välissä. Isäntäluettelot kertovat, milloin heistä on tullut isäntiä, mutta eivät sitä, milloin he ovat asettuneet asumaan Varislahdelle. Juholla ei ilmeisesti ollut aikuiseksi eläneitä poikia, mutta Laurin pojat jäivät asumaan useille tiloille Varislahteen.

Inkerin ja Käkisalmen läänin tosite- ja henkikirjassa vuodelta 1690 mainitaan Juho ja Paavo Soininen. Paavo Soinisen tila ei ole tiedossa. On mahdollista, että hän asui yhdessä Juhon ja Laurin kanssa. Vuoden 1691 tosite- ja henkikirjassa mainitaan Lauri ja Paavo Soininen. Paavo lienee Juhon ja Laurin veli. Hänen poikansa Juho asui Isovihan jälkeen alkuun talollisena Rikkarannassa, mutta siirtyi myöhemmin Maarianvaaraan.

Matkareitti jää tältäkin soutumatkalta epäselväksi, mutta soutu on luultavasti kulkenut Palokkiin ja sieltä Juojärven eteläpäähän ja edelleen pohjoisen suuntaan Varislahdelle.

”Souturetki” Heikki Soinisen löytymiseksi

Mainitsen edellä, että Juonionlahden tilan isäntä Olavi Tahvonpoika Soinisella oli neljä poikaa: Tahvo, Olavi, Heikki ja Lauri. Veljekset löytyvätkin sukukirjan taulusta 3. Kun vanhimman veljeksen Tahvon poika Olavi on merkitty syntyneeksi vuonna 1631 ja muiden veljesten lapset ovat syntyneet 1670- ja 1680-luvuilla, totesin, että kirjassa on virhe ja välissä täytyy kolmen viimeksi mainitun osalta olla yksi sukupolvi.

Poistin siis Olavin, Heikin ja Laurin taulusta 3, sillä eivät he sinne kuuluneet. Yritin sovittaa heitä tuon vuonna 1631 syntyneen Olavin pojiksi, mutta joku ei oikein tuntunut täsmäävän. Lopulta kaivoin esiin kaikki 1600-luvun Juonionlahden maa- ja henkikirjat.

Ensin löysin maakirjoista tiedon, että Olavi Tahvonpojan syntymäajan täytyi olla virheellinen. Hänet oli kyllä kirkonkirjoissa merkitty kuolleeksi 93-vuotiaana vuonna 1724, mutta tuohon aikaan henkilön ikä perustui muistitietoon. Vaikka kirkonkirjat pääosin ovat oikein, vanhempien aikojen ikätiedot saattavat olla virheellisiä.

Minua oli jo aiemmin ihmetyttänyt hänen ja hänen kolmen veljensä suuri ikäero, mutta kun tuohon aikaan lapsia kuoli paljon, ei sisarusten parinkymmenen vuoden ikäerokaan ollut mahdoton. Sitä paitsi jälkimmäisten veljesten äiti saattoi olla toinen kuin Olavin.

Maakirjoista käy ilmi, että Tahvo Olavinpoika Soinisen perheeseen syntyi poika vuonna 1649, siis tuo vuonna 1631 syntyneeksi merkitty Olavi, joten nuo kolme koditonta veljestä eivät voineet olla tämän Olavin poikia.

Maakirjoihin oli merkitty tilan isännäksi Tahvo Olavinpoika Soininen vuosina 1643–1680, mutta sitten löysin vuoden 1676 maakirjasta nimen Olavi Olavinpoika Soininen. Tiesin nyt, että hän oli em. kuuden veljeksen isä. Kaavin Soinisten alkuperä oli siten varmistunut.

Maakirjoista löysin sitten esi-isäni Heikinkin. Hän esiintyi maakirjoissa vuosina 1681–1694, mutta kun hänet oli sukukirjassa virheellisesti merkitty samaksi henkilöksi veljenpoikansa Heikki Olavinpojan kanssa, en osannut tulkita häntä oikeaksi henkilöksi. Pitkälahden Soinisten alkuperäkin oli siis varmistunut.

Lopulta löytyi neljäskin veli Lauri, tällä kertaa vuoden 1679 henkikirjasta, missä hänet mainitaan Olavi Olavinpoika Soinisen veljenä. Hänen puolisostaan ei ole tietoa, mutta vuonna 1678 kuollut Juho Laurinpoika Soininen on luultavasti hänen poikansa eikä hänen veljenpoikansa Lauri Olavinpojan poika, kuten kirjassa on kerrottu. Tämä Laurihan avioitui vasta vuonna 1681.

Samat etunimet vaikeuttavat tutkimista, kuten Veli Nykänen kirjassa mainitsee. Sinnikäs työ tuottaa tulosta ja löytämisen riemu on sanoinkuvaamaton.

Soinisia tuskin joutui sotavangeiksi

Etsiessäni tuota esi-isääni Heikki Soinista luin tarkkaan läpi sukukirjan historiaosuudet. Niiden perusteella hahmottui kuva suvun vaiheista. Löytämäni tiedot muuttivat tätä kuvaa pikku hiljaa.

Sukukirjassa kerrotaan, kuinka aikojen saatossa suomalaisia joutui sotavangeiksi Venäjälle. Kirjassa mainitaan Isovihan aikana lopullisesti kadonneiksi Soinisia ja arvellaan heidän joutuneen vihollisen uhreiksi. Lisäksi kirjassa arvellaan, että Arkangelin alueelta pakenemaan päässeitten joukossa olisi ollut Soinisia, jotka asettuivat asumaan Laatokan pohjoiselle rannikkoseudulle muodostaen Stolbovan rauhansopimuksen jälkeisen Soinisten sukukunnan.

Soinisten suku oli 1500-luvun loppupuolella Äitsaaressa vielä melko pieni. Vuonna 1583 maa- ja tilikirjan mukaan Pekka Hansinpoika Soininen omisti tilasta puolet Tahvo Soinisen ja Pekka Laurinpoika Soinisen omistaessa kumpikin neljäsosan. Soisalon Klemetti Soininen oli ainut Soininen, joka pysyvästi asettui asumaan Pohjois-Savoon 1500-luvulla.

Epätodennäköistä on, että tuolloin sotavangeiksi joutuneiden joukossa olisi ollut useita Soinisen suvun jäseniä. Vielä epätodennäköisempää on siten se, että paenneiden sotavankien joukossa olisi ollut Soinisia.

Soiniset asettautuivat asumaan Ruskealan alueelle vasta 1600-luvun puolen välin jälkeen. He ovat lähtöisin Äitsaaresta.

Isovihan aikana ei myöskään kadonnut Soinisia ainakaan Pohjois-Savossa. Kaikki perheet, jotka mainitaan ennen Isovihaa löytyvät myös sodan jälkeenkin. Toki perheen vanhemmat saattoivat kokea luonnollisen kuoleman sodan aikana.

Äitsaaren Soinilassa 1600-luvun lopussa asuneista Soinisista osa näyttää siirtyneen Uukuniemelle ja Sääminkiin. Isovihan johdosta kuolleista Soinisista ei sieltäkään löydy mainintaa.

Soiniset olivat sotilaiden jälkeläisiä. He osasivat kyllä komentaa kotijoukkonsa piilopirtteihin vihollisvaaran uhatessa. He kulkivat pidempiä ja vaivalloisempia reittejä välttääkseen vainolaisen hyökkäykset, kuten Arvo M. Soininen kertoo. Olivathan heidän esi-isänsä aikoinaan toimineet Suu-rJääskessä rajavartijoina.

Isovihan jälkeen Soiniset palasivat koteihinsa, korjasivat, mitä tuhottu oli ja jatkoivat jokapäiväistä uurastamistaan leivän eteen. Sukua jäi asuttamaan Äitsaaren Soinilan tilaa, tosin nimeksi otettiin Liukka.

Sukua jäi myös laajalti asuttamaan Juonionlahden ja Puutosmäen kyliä. Soinilansalmen Soinisten tilanpito alkuperäisellä tilalla päättyi 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa, mutta 1900-luvun lopussa niillä seuduin asui jälleen ilmeisesti Vehmersalmelta tulleita Soinisia. (Arvo M. Soininen 1998) Säämingin Soinisia siirtyi ajan saatossa Kerimäelle, ja Uukuniemen Soinisia Kontiolahdelle.

Lähteet:

Arvo M. Soininen: Pohjois-Savon asuttaminen keski- ja uuden ajan vaihteessa, 1961.

Arvo M. Soininen: Soininen-suvun varhaisempia vaiheita, 1998 (julkaisematon).

Veli Nykänen (toim.): Soinisten viisi vuosisataa Pohjois-Savossa, 2010.

Pohjois-Savon sukututkijat: Asukastutkimus Tavinsalmen pitäjästä vuosina 1548–1600, 1987 www.sukuhistoria.fi

Käkisalmen läänin tuomiokirjatietokanta www.sukuhistoria.fi

Savonlinnan ja Kymenkartanon läänin maakirjat vuodesta 1722 alkaen. http://digi.narc.fi/digi/

Veikko Huttunen, Tuovi Sivonen: Varislahden isäntäluettelot, julkaisematon. Tauno Tiilikaiselta suullisesti saatu tieto.

Inkerin ja Käkisalmen läänin tosite- ja henkikirjat 1690 http://digi.narc.fi/digi